historian havinaa.....
Olen savosta kotoisin oleva naisimmeinen, jonka sydäntä lähellä on saksanpaimenkoira.
Lapsuudessa meillä kotona oli aina metsästyskoiria ja kun en niitä saanut tarpeeksi lenkkeilyttää ja hoitaa, niin kävin paljon naapureiden koiria hoitamassa.
Ensimmäisen oman koirani sain vuonna 1986 ja se oli suomenpystykorva Jahtitytön Myrsky. Myrskyn ja isän kanssa kävin paljon lintu- ja hirvimetsällä ja se toimi molemmissa hommissa hyvin.
Erään mieleenpainuvan tapahtuman muistan, kun isäni oli sairas eikä päässyt hirvimetsälle. Myrskyä kumminkin tarvittiin metsälle, niinpä sukulaismies kävi hakemassa sen matkaan. Eipä aikaakaan, kun saimme puhelun, että pitääpä se tyttökin saada mukaan, kun ei tuo Myrsky toimi siellä metsässä yhtään heidän kanssaan ... Ja niin pääsin koiramieheksi jälleen. Paljon siis periytyy nykyisetkin oppini tuolta lapsuusajoista, jolloin pelailin metsästyskoirien kanssa. Materiaalin pitää olla oikeanlaista oikeaan hommaan, että se toimii.
Myrskyn jäätyä eläkepäiviä viettämään kotiimme, oli minun aika lähteä opiskelemaan pohjanmaalle. Opiskelun jälkeen muutinkin Helsinkiin ja sille tielle olen näköjään jäänyt.
Löysin aika pian täältä etelästä elämäni miehen Samun ja hänen kanssaan olemme jatkaneet yhdessä elämää eteenpäin. Elämäni kuitenkin ilman koiraa tuntui varsin oudolta ja aika huonolta vaihtoehdolta.
Vuonna 1998 ostin ensimmäisen saksanpaimenkoirani Adin. Samu ei ollut yhtään koiramiehiä ja hän vastusti aika pitkälle koiran hankintaa ja varsinkin saksanpaimenkoiran hankkimista. Noh.... sellainen meille nyt kuitenkin tuli.
Adi oli keltaisen pörssin koira eli paperiton saksanpaimenkoira. Voi kunpa olisin ollut viisaampi ja jättänyt kannattamatta näitä kasvattajia. Luulin, etten tee koiran papereilla mitään, mutta olin täysin ja totaalisen väärässä.
Vaikka paperit eivät takaa mitään terveyden suhteen, kyllä ne kumminkin kertovat, että kasvattaja on varmasti parhaansa tehnyt terveyden suhteen ja vähintäänkin tutkinut koiraa sen minkä PEVISA meillä määrää.
Tässä linkki aiheesta, miksi ei kannata ostaa paperitonta rotukoiraa.
Adi oli luustoltaan ihan risa ja minulla oli suuria ongelmia sen kanssa siviilissä. Se olisi halunnut epävarmuuttaan syödä kaikki vastaantulevat koirat.
Koska Adi oli paperiton, kasvattajien vastuut loppuu siihen, kun koira on maksettu. En saanut mitään apua kasvattajalta, joten aika yksinäiseksi itseni tilanteessa koin.
Aloitin kuitenkin samantien Adin kanssa tottelevaisuuskoulutuksen ja onneksi menin Spl-Helsingin kentälle. Siellä se ensimmäinen puraisu tähän koiran koulutukseen on tainnut tulla.
Sosiaalisena ihmisenä halusin löytää itselleni lenkkiseuraa ja näin tapasinkin Susanna Laurilan. Hänen kanssaan sitten menin jälleen Spl-helsingin kentälle (pidin koulutuksista pari vuotta taukoa) ja aloin suunnittelemaan uuden koiran ostoa. Suski on minun suurin innoittajani tähän koko touhuun, että kiitosta vaan Suski :D
Minun ja Suskin koirat
Miina, Ronja, Pommi, Adi ja Java
Etsin Spl-Kasvattajalistasta itselleni mielekästä kasvattajaa ja sellainen löytyikin hyvin nopeasti. Kennel oli Bacteroides. Olin kyllä alkuun hyvin skeptinen, että saisinko sieltä edes koiraa, kun selvästikin sieltä meni paljon koiria oikeille harrastajille sekä virkahommiin.
Laitoin kuitenkin Riitalle viestiä ja niin sitten sainkin kutsun ensimmäiselle BC-leirilleni Loviisaan. Java syntyi tuona samaisena viikonloppuna ja leiristä seitsemän viikon kuluttua minulla oli ihka ensimmäinen harrastuskoira Bacteroides Java.
Tämä tapahtui vuonna 2003. Javan kanssa aloitinkin heti suojelun harrastamisen, mutta yhden epäonnistuneen kokeen jälkeen Java jäi suojelusta eläkkeelle välilevynpullistuman vuoksi. Tein kuitenkin myöhemmin Javalle JK1.
Vuonna 2006 minulle tuli seuraava koira, Bacteroides Via. Via on/oli minulle hyvinkin tärkeä ja opettavainen koira. Tein paljon virheitä sen koiran kanssa ja nyt toivoisinkin, että saisin Vian takaisin.. Tekisin melkein kaiken toisin.
Vian jouduin päästämään aivan liian aikaisin pois, mutta saimme tämän sotanorsun kanssa tehtyä IPO3 sekä BC 1. Vian kanssa kävin ensimmäisissä suojelun mestaruuskisoissa. Tulosta ei tullut, mutta kokemusta sitäkin enemmän.
Seuraavaksi sitten päätinkin ottaa uroksen. Näistä seuraavista koirista onkin sitten tarinaa niiden omilla sivuilla.
Tällainen historia minulla on ollut koirien suhteen.
Oma kehu
Olen aina haaveillut, että voisin sivuilleni laittaa asioita joista olen hyvin ylpeä :) No nyt ajattelin sellaisen toteuttaa.
- 2007 Pätevöityminen SPL-koulutusohjaajaksi
- 2011 Suojelun mestaruuskisoihin osallistuminen koiralla Bacteroides Via
- 2013 Suojelun mestaruuskisoihin osallistuminen koiralla +Aufruhr Control
- 2014 Suojelun mestaruuskisoihin osallistuminen koiralla +Grauenfeld Meggit
- 2015 Suojelun mestaruuskisoihin osallistuminen koiralla +Grauenfeld Meggit
- 2015 SPL:n kultainen ansiomerkki
- 2015 kasvattajan peruskurssi ja kennelnimi
- 2016 Valmistuminen SPL-Kasvattajaksi
- 2011-2016 Spl-Helsingin puheenjohtaja